Suurhauet ovat pitkään jo kiertäneet meidän vieheet mökkijärvellä. Lauantaina tuuri viimein kääntyi ja haavin pohjalta makasi Elinalle ensimmäinen suurhauki koskaan...
Päivä meni taannoisen syöksyvirtauksen jälkiä korjatessa mökin ympäristöstä, joka muistutti vielä paikoin sotatanteretta. Viiden aikoihin päästiin väsyneinä vesille kuulaassa syyskelissä. Heittokalastus sai jäädä ja päätettiin ottaa kalastus sähkömoottorivedolla lähinnä palautumisena savotoinnista.
Pitkästi ei ehditty vetää rautaa, kun Elinan lusikkaan puri ensin perus kurkkuluokan kala ja heti kohta perään isompi veturi. Erittäin jykeväniskainen möykäri ui lopulta verrattain helposti ja nopeasti isoon haaviin. Pikaiset kuvat, mitat ja vapautus. Seuraavaksi aloin tarkistaa Canonin ruudulta otettuja pönökuvia...ei muistikorttia!?? Sehän jäi kotiin pöytäkoneen kylkeen. Canon antaa siitä huolimatta laukoa kuvia, jotka eivät vain tallennu minnekkään. Onneksi otin pari kuvaa myös GoProlla, jäi sentään kongreettinen muisto kalasta.
Seuraavaksi lähdimme jatkamaan hyvin alkanutta kalareissua. Katselin ympärille, "missä on mun vapa?" Suurhaukitilanne päällä ja ahdas vene... Olin tönäissyt hyrräsetin haavin varrella tai millä lie jossain kohtaa laidan yli. Omituista, ettei juuri edes harmittanut. Koko kausi on ollut siinä määrin hyvä, että vapa oli kohtuullinen uhraus kalajumalille tässä vaiheessa.
8,1kg 106-107 senttiä mörökölliä elävänä hyppysissä.
Naapurin tontilla oli vielä työsarkaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti