Ismetekausi käyntiin

Jo tovin jäätä tehneet pakkaset antautuivat sopivasti täksi päiväksi, joten suuntasimme hyvissä olosuhteissa parikymmensenttiselle pilkkijäälle kokoonpanolla minä, Onni, Jouni ja Ismo. Pilkkikalat olivat tänään  tiukassa ja yhtä ainoaa kalaa ei tavoitettu pikkupilkeillä. Sen sijaan hauki puri jo etukäteen hankittuja kuolleita täkyjä kohtuullisen hyvin. Jäällä kävi kymmenkunta haukea, joista yksi sopiva niitattiin ruokakalaksi. Päivän parhaasta kalasta vastasi Onni, jonka ensimmäinen ismetehauki oli raamikas ja upea haukimamma!

Avovesikauden päätös

Ei ne pakkaset vielä tulleetkaan, tulevat vasta huomenna. Eilen illalla vaivasi tekemisen puute ja kaikki taivaanmerkit vaikuttivat olevan suopeita madeongelle. Eikä aikaakaan, kun löysin taas itseni mateenpyytäjän olosuhdesuojasta tuijottamassa vapoja. Pahin lumimyräkkä taukosi puolentunnin passituksen jälkeen ja syönti heikkeni. Onnistuin lopulta pussittamaan kolme ihan komeaa joulumadetta. Hyvä reissu ja sopiva lopetus avovesikaudelle! Ennusteen mukaan sää vihdoin pakastuu ja alkaa tekemään jäätä, vaikkakin viisitoista senttinen eristävä lumikerros hidastaakin jäätymistä harmittavasti, jos vesi ehti jo jäätyä.

Viimeinen ennen jääkautta

Eilen ilmanlämpö pyöri vielä nollan huiteilla ja säätilan muutoksen tuulet puhalsivat ajoittain jäätävää räntää vaakatasossa. Made söi taas hyvin varovaisesti, ainoa ylös tullut kala ilmoitti löytäneensä välipalan pohjasta nykimällä vavankärkeen vain hengettömiä sentin liikkeitä.

Kauniin vaalea merimade.

Turskakalat tiukassa

Tähtitaivas ei ole koskaan ollut paras olosuhde mateen ongintaan, eikä ollut sitä tänäänkään. Tilanteita oli silti harvakseltaan, mutta ne kariutuivat tänään miltei järjestäin pariin nykäisyyn. Kaikesta huolimatta onnistuimme  Villen kanssa taikomaan ihan nättiä kalaa ylös saakka myöhemmin illalla melkoisina työvoittoina. Pimeäpyynti oli taas hauskaa ja jännittävää kalastusta haastellisesta syönnistä huolimatta!

Syöttikalan hakureissulla saattoi haukimetri rikkoutua. Mittalaitteet ja kamera olivat tietysti kotona.

Välineillä urheilua

Kalenterin mukaan mennään jo joulukuuta, joten kävin onkimassa haukea talvivavoilla, vaikka ne vähätkin jäät häipyivät viime päivinä aaltojen tieltä. Esteettömällä syvärantaisella penkalla lyhyellä vavalla kalastus onnistui ihan hyvin, eikä heittojenkaan tarvinnut olla pitkiä ja kalan väsytys oli hauskaa jämäkällä pikkuvavalla. Haukiakin löytyi tuulirannasta kohtuudella, mutta varovainen toive suurhauesta ei toteutunut tälläkään kertaa. Päivän paras oli silmäpuntarilla noin neljän ja puolen luokkaa.

Kaukana aurinkorannoilta

Vähän hätäilin kesäkalastuskaluston huollon ja talvisäilöön laittamisen kanssa, sillä kantavia jäitä ei ole vielä edes näköpiirissä. Kalastuspolte kävi eilen illalla liian kovaksi ja niinpä viritin varavapojen varavavoista pohjaonget. Mateenpyytäjän täydellinen rantakeli on hieman erilainen kuin auringonpalvojan. Eilinen paineen muutos korkeapaineesta matalapaineeseen, märkä lumituisku ja lounastuulien nostattama merivesi antoi positiivista odotusarvoa mateen näykille.
Sateen- ja tuulensuojaksi viritetty pressu nosti oleskelumukavuutta ja kalatilanteet osaltaan pitivät lämpimänä suhteellisen nöyrässä kelissä. Lukuisista varovaisista näykkijöistä ylös nousi lopulta kolme kalaa, joista suurin oli silmäpuntarilla jonkin matkaa päälle puolitoista kiloa, mutta alle kaksi.

Puruleluja isompaankin nälkään.

  

Perinteiselle haukiperhovavalle otikkaita sitoessa joutuu miettimään perhojen heitettävyyttä, sen sijaan jämäkälle heittovavalle pääsee toteuttamaan kaikista hulluimpiakin perhovisioita. Materiaalikuluista en pitänyt kirjaa, kun sidoin viimeisimpiä luomuksia.

 27cm hitaasti uppoava uniikki heittoperho

 Pari jättimäistä spinnerbaittia, joille pakastimen kansi antaa mittasuhteita. Rungot 1,6mm rst-jousiteräs. Isommat lipat ruokalusikoista. Kuivapaino näillä n.100g.

 Suuri 35cm erittäin hitaasti uppoava isoon bombetteen sidottu heittoperho.

Maltillisemman kokoinen haukihengari.

Uudet drop- backit ja haukiperhoja

Kehittelin pohjaongintaan uudet kiinteät drop-back- indikaattorit, jotka kiikkuvat hälytinpenkkakepissä kiinteällä asennuksella. Enää ei tarvitse hukata tai kaivella puntteja taskusta.
Toinen hyvä puoli näissä on, että näitä onnistuu käyttää myös silloin kun vapa on nelivitosessa kulmassa. Kalastuksellisesti heikolla testireissulla viritykset vaikuttivat silti toimivan tosi hyvin. Avovesikausi taisi vain loppua kesken ja kunnon testipäivät siirtyivät ties minne. Drop-backien pointti on ilmoittaa kalan tärpit hälyttimillä myös niissä tilanteissa kun kala ui kohti ja siima löystyy.

 Yökalastusta varten asensin näihin telineet valotikulle. Lukkoon on mahdollista kiinnittää tarvittava määrä vastapainoa.

 Viritelmä pyynnissä.

 Suteja

 

 Taannoin sitomiani haukiperhoja sairaan kovan haukimiehen pakkiin.

 Paskasärkiä

Jättiläistinseli 30cm

Mörköjahti jatkuu...

Eilisiltainen madejahti oli kappale- ja tilannemäärissä tarkasteltuna vielä viime kertaa parempi, mutta keskikoko sen sijaan hieman pienempää. Sekaan mahtui silti yksi reilu kahden kilon komea merimadekkin. Tällä kertaa osasin varautua kaloihin ja äärimmäisen pimeään keliin, joten otin järkkäriin lisäsalaman mukaan. Illan suurimman kalan väsytyksestä onnistuin saamaan hieman harvinaisemman tilannekuvasarjan Ollin avustuksella.
Seitsemän jälkeen illalla syönti heikkeni ja alkoi satamaan kaatamalla, oli oikea aika kerätä likomärät kamat huoneenlämpöön kuivumaan. Sääennusteen mukaan parhaat päivät mateelle oli tässä ja ehkäpä tämä oli samalla avovesikauden päätösreissu tälle vuodelle.

 Valotikku, kulkunen ja hälytin olivat hyvä yhdistelmä. (kuva: O. Alatalo)

Otolliset olosuhteet mateenpyyntiin

Päivällä säätietoja tutkaillessa juolahti mieleen, että kaikki osa-alueet pitäisi olla nyt juuri kohdillaan mateen pohjaongintaan. Merivesi oli noussut parahiksi +50 senttiin ja ilmanpaine laski tänään todella jyrkästi matalapaineen puolelle. Päätin fiksata täkyvavat mademoodiin ja lähdin ennen hämärää onkimaan syöttejä. Syötit olivat mäskäämisestä huolimatta tosi lujassa ja sain lopulta 11 kpl sopivan kokoisia tuoreita täkyjä, jotka pystyi vielä puolittamaan.
Madepaikalla huomasin unohtaneeni kiireessä pakin kotiin, missä olisi ollut pihdit, vaaka, valotikut ja kaikki muukin hyvin oleellinen. Unohdin lisäksi myös haavin. Otsalamppukin oli mennyt syöttien onginnassa taskussa päälle ja kaikki valo olikin koko illan ajan kortilla.
Vapojen kärkiä oli hankala seurata ilman valotikkuja ja valoa. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta illlasta tuli hyvinkin onnistunut. Hämärän hetki antoi heti pari pikkumadetta, jotka söivät niin syvään koukun, että ruokakalat alkoi olla heti kasassa. Kun sumuinen ilta pimeni kunnolla oli tunnin ajan hyvin tilanteita. Väsyttelin kolme arviolta vähintään kahden kilon kalaa penkalle. Kaikki suurimmat olivat nätisti huulesta kiinni ja vapautin ne, koska keittovärkit tuli miltei heti. Neljänneksi suurimman jouduin papittamaan, kotona vaaka kertoi sen kalan painoksi 1,75kg.

Suurahven ja leipälapiot

Viimeisin petokalareissu Jampen kanssa alkoi todella lupaavasti, kun uittelin ahvenvavalla Jampen ojentamaan haaviin 1220g 46cm upean borren heti ensiminuuteilla! Mielessä kävi, voisiko taannoinen ahvenilotulitus toistua taas eri mestassa?

Ei sentään toistunut, syönti hiljeni heti pian ja ylös saakka tulleet kalat jäivät kahteen ahveneen ja yhteen kurkkuun. Myöhään syksyllä pitäisi mestoilla olla jo hyvissä ajoin ja kalastaa aamu/aamupäivä tarkasti, jos mahdollista.

Vaikka täkykalojen onkiminen onkin jonkinasteista pakkopullaa, saattaa niidenkin lirkkimisessä tulla perustäkyjä sporttisempia sivuosumia. Viime syöttikeikalla särkien joukkoon ilmeistyi komeita lahnan lättyjä, joista onnistuin taikinoimaan kaksi ylös asti kolmen metrin särkiongella.

 Hieman liian suuri täky.

 

Tämä kaveri olisi jo jumittanut astian luukkuun.

Kilon ahven!

Eilinen nätti syyspäivä tarjoili muutaman komean kokoisen ahvenen, joista yksi ylsi juurikin tarkasti kiloon.  Pituutta kilon möhkäleellä oli stantardi 43cm. Hauet olivat todella varovaisella näykillä, eikä yhtään karkeampaa kuulunut ainakaan veneeseen saakka.

Fasaanipellolla