Hossa 2013

Vuodesta 2007 saakka ollaan kuljettu kalamiehen paratiisissa Hossassa samalla remmillä, jotakuinkin näihin aikoihin vuodesta. Poikkeusta perinteeseen ei tullut tänäkään vuonna, kun perjantai-iltana saatiin purettua autoista järkyttävä määrä evästä ja romua Siirtolan mökkiin Hypäsjärven rannalla.

Kalastusharrastus aloitettiin joskus lauantaiaamun ja aamupäivän välimaastossa. Hossanjoessa vesitilanne oli seitsemän vuoden perspektiivillä tähän mennessä alhaisin, mutta tarkalla kalastamisella onnistuttiin löytämään muutama mittataimen lauantainakin. Ensimmäinen puraisi Jampan perhoa matalaan reunavirtaan tarjoiltuun klassiseen levariin, mutta potki nopeasti koukun irti leukaperistään. Seuraavia taimentilanteita saatiin odottaa iltapäivän puolelle. Harrit söivät perhoja pitkin päivää, mutta yhtään isompaa purjetta ei onnistuttu bongaamaan koko reissulla. Suurimmillaan harrit taisivat olla jotain 38cm luokkaa.

Ensimmäisen laskun jälkeen päätin vaihtaa streamerikalastuksen larvastamiseen ja etenemissuuntaa alhaalta ylöspäin koskea. Kalaa alkoi noista ihan eri tahtiin. Yhdellä heitolla tuli parhaimmillaan kaksikin mitallista harjusta ja perukesiimaa revittiin vähän aikaa moneen suuntaan.  Hetken päästä pääsin kokemaan koskitaimenen kalastamisen tähtihetkiäni, kun onnistuin saamaan perättäisillä onnistuneilla heitoilla kaksi taimenta, joista ensimmäinen oli 44cm ja toinen 43cm. Ilotulitus oli lähellä jatkua vielä seuraavassa poolissa, jossa karkuutin pykälää suuremman taimenen hypyssä. Myöhemmin illalla Ville tartutti siimanpäähän isolla vaihteella ryykäävän 50cm taimenen, jonka sain pussitettua alavirran puolelta. Painoa tummalla koukkuleualla oli 1340g. Kala kolkattiin loimutettavaksi mökin nuotiolle. Kalastusta jatkettiin vielä pimeään saakka, ilman kummempia tapahtumia. Majapaikalla oltiin takaisin sen verta myöhään, että päätettiin jättää nuotioimiset  seuraavaan iltaan.

Sunnuntaina vaihdettiin pienemmälle koskelle, joka saatiin neljään mieheen koluttua parissa tunnissa läpi.  Eräällä koskenniskalla Jamppa karkuutti oletetun mittataimenen,  joka kaikesta huolimatta päätti yrittää varastaa perhon toistamiseen ja tällä kertaa 43cm kala piipahti havaksessa asti. Villekin onnistui saamaan koskesta yhden hieman alamittaisen ja toisen tasan 40cm taimenen. Iltapäivän puolella vaihdettiin jälleen paikkaa.  Seuraavassa kohteessa kalastus aloitettiin piiiitkän evästauon jälkeen ja ensimmäisestä kalasta vastasin minä, juuri ja juuri mitallisella taimenella. 

 Pienen kalastuksellisen suvantovaiheen jälkeen Villen vapa taipui syvään. Pitkän aikaa luultiin kalaa yli kolmikiloiseksi. Viimein kala tuli pintaan ja huomasimme sen tarttuneen selästä kiinni ministreameriin. Kalan kokoarvio puolittui haavissa 48 senttiseksi, mutta painoa kaverilla oli varmasti lähelle puolitoista kiloa. 

Vähän ennen kuin ilta-aurinko painui puiden taakse onnistui Jamppa tartuttamaan ison kalan. Antti ja Ville olivat tässä vaiheessa siirtyneet jo laavulle ja minä kalastin ylempänä koskea väärällä puolen jokea, enkä pystynyt auttamaan väsytyksessä. Kala vei miestä koskea alas kahteen otteeseen. Pitkä jännitysnäytelmä päättyi lopulta, kun mies ja vapa taipui luokille ja iso kala potki haavissa vastarannalla! Tällä kalalla olisi saatettu menestyä Siirtolan kelomökkinen kalakisassa. Sitä riskiä ei kuitenkaan ikinä otettu ja  55cm hyvän kuntokertoimen omaava taimen pääsi lyhyen tekohengityksen jälkeen valmistautumaan syksyn kutukarkeloihin. 

Loppuilta kuluikin Hypäsjärven rannassa kuunnellen Topin ralleja, vai oliko ne joitain muita? Saunakin lämmitettiin ja grillailtiin loimutaimenta, sisäfilettä ja parasta kassleria ikinä.

Hieno reissu kaikin puolin jälleen kerran, eikä varmasti tarvi arpoa mennäänkö Hossaan taas vuoden kuluttua!

 

 

Jampan 55cm.

Oli siellä muuten Anttikin, sikarilla =)

Lämppärihauki

Pieni kalareissu pahimpien kalastuksen vieroitusoireiden hoitoon oli tänä iltana paikallaan, ennen viikonlopun perinteistä Hossan tourneeta. Sen verran vähälle ovat onkimiset elokuussa jääneet. Tällä kertaa paras ja ainoa noteeraus oli kuuspuokki rantarosvo. Haukea en aio kokonaan unohtaa Hossassakaan. Pakkasin nimittäin streamerirasiaan pari haukiperhoa, joilla aion härnätä loppuliukujen isoja mammahaukia, saas nähä...

Tinseliahvenia

Kyyhkyaloitus

Eipä ollut montaa tuntia unta alla meillä kellään, kun vääntäydyttiin AP:n ja Usvan kanssa passin suojaan vaanimaan puluja. Aamulento oli ensimmäisessä passissa luvattoman heikkoa ja alas tuli ainoastaan yksi lintu. Tyhjästä oli vaikeaa nyhjästä. Kymmenen aikoihin aamulla vaihdoimme passipaikkaa ja tällä paikalla viihdyttiinkin iltaan asti.
Lintuja lensi tasaisen harvakseltaan ja aina jokunen tuli kunttaan työllistäen sopivasti Usvaa. Koira on hienosti oivaltanut passipyynnin perimmäisen olemuksen, eikä silläkään näytä käyvän passissa aika ollenkaan pitkäksi, vaan se seuraa herkeämättä taivasta ja on selvästi harmissaan jos ukot pummaa. Monesti Usva oli se joka huomasi linnut ja eleillään näytti meille, että nyt hereillä!

Kanahaukka ajoi illalla viereisistä kuusikoista kymmeniä kyyhkyjä taivaalle, eivätkä ne enää uskaltaneet laskeutua ampumaetäisyydelle, vaan lensivät korkealla ja olivat syystäkin varovaisia. Haukka kävi istahtamassa passin kelossa hetken aikaa, mutten ehtinyt kaivaa kameraa esille. Komea  lintu, jolle kyyhkynpyynti on paljon tärkeämpää kuin meille, joille se on vain harrastus.
Päivä oli pitkä ja loppuhuipennuksena hyvin tien reunaan ajettu auto päättikin liukkaalla heinällä valua ojan suuntaan, sen sijaan että olisi noussut tielle. Liian pitkä päivä silläkin? Onneksi saatiin pikaisesti vetoapua ja ehdittiin vielä Siwaan hakemaan ansaittu saunakalja.

Keski-pohjanmaan kesähauet

Kerrankin kesäviikonloppu jolloin ei ole mitään sovittuja menoja, joten ajattelin lähteä päivän kalareissulle. Yleensä ne sovitut menotkin tuppaa olemaan kalareissuja, joten eipä tämäkään viikonloppu muista juuri poikennut... Asiaan,  aamusta auton keula kohti Kokkolaa kesähauki mielessä. Perillä oppaana hääri Terho joka on pitkänlinjan perhomiehenä hurahtanut haukeen perhokalana vasta tänä vuonna, mutta homma näyttäisi olevan miehellä heti vähintäänkin hallinnassa. Allekirjoittaneen helteisen muutaman tunnin rykäisyn saldona oli kaksi tiputusta ja lopulta MP:t. Terho onnistui jallittamaan kolme nättiä varovaisella näykillä ollutta pirteää kesätorpedoa.