tiistai 25. marraskuuta 2014

Puruleluja isompaankin nälkään.

  
Perinteiselle haukiperhovavalle otikkaita sitoessa joutuu miettimään perhojen heitettävyyttä, sen sijaan jämäkälle heittovavalle pääsee toteuttamaan kaikista hulluimpiakin perhovisioita. Materiaalikuluista en pitänyt kirjaa, kun sidoin viimeisimpiä luomuksia.



 27cm hitaasti uppoava uniikki heittoperho

 Pari jättimäistä spinnerbaittia, joille pakastimen kansi antaa mittasuhteita. Rungot 1,6mm rst-jousiteräs. Isommat lipat ruokalusikoista. Kuivapaino näillä n.100g.

 Suuri 35cm erittäin hitaasti uppoava isoon bombetteen sidottu heittoperho.

Maltillisemman kokoinen haukihengari.




sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Uudet drop- backit ja haukiperhoja


Kehittelin pohjaongintaan uudet kiinteät drop-back- indikaattorit, jotka kiikkuvat hälytinpenkkakepissä kiinteällä asennuksella. Enää ei tarvitse hukata tai kaivella puntteja taskusta.
Toinen hyvä puoli näissä on, että näitä onnistuu käyttää myös silloin kun vapa on nelivitosessa kulmassa. Kalastuksellisesti heikolla testireissulla viritykset vaikuttivat silti toimivan tosi hyvin. Avovesikausi taisi vain loppua kesken ja kunnon testipäivät siirtyivät ties minne. Drop-backien pointti on ilmoittaa kalan tärpit hälyttimillä myös niissä tilanteissa kun kala ui kohti ja siima löystyy.




 Yökalastusta varten asensin näihin telineet valotikulle. Lukkoon on mahdollista kiinnittää tarvittava määrä vastapainoa.


 Viritelmä pyynnissä.





 Suteja

 
 Taannoin sitomiani haukiperhoja sairaan kovan haukimiehen pakkiin.

 Paskasärkiä

Jättiläistinseli 30cm



tiistai 4. marraskuuta 2014

Mörköjahti jatkuu...


Eilisiltainen madejahti oli kappale- ja tilannemäärissä tarkasteltuna vielä viime kertaa parempi, mutta keskikoko sen sijaan hieman pienempää. Sekaan mahtui silti yksi reilu kahden kilon komea merimadekkin. Tällä kertaa osasin varautua kaloihin ja äärimmäisen pimeään keliin, joten otin järkkäriin lisäsalaman mukaan. Illan suurimman kalan väsytyksestä onnistuin saamaan hieman harvinaisemman tilannekuvasarjan Ollin avustuksella.
Seitsemän jälkeen illalla syönti heikkeni ja alkoi satamaan kaatamalla, oli oikea aika kerätä likomärät kamat huoneenlämpöön kuivumaan. Sääennusteen mukaan parhaat päivät mateelle oli tässä ja ehkäpä tämä oli samalla avovesikauden päätösreissu tälle vuodelle.


 Valotikku, kulkunen ja hälytin olivat hyvä yhdistelmä. (kuva: O. Alatalo)












sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Otolliset olosuhteet mateenpyyntiin


Päivällä säätietoja tutkaillessa juolahti mieleen, että kaikki osa-alueet pitäisi olla nyt juuri kohdillaan mateen pohjaongintaan. Merivesi oli noussut parahiksi +50 senttiin ja ilmanpaine laski tänään todella jyrkästi matalapaineen puolelle. Päätin fiksata täkyvavat mademoodiin ja lähdin ennen hämärää onkimaan syöttejä. Syötit olivat mäskäämisestä huolimatta tosi lujassa ja sain lopulta 11 kpl sopivan kokoisia tuoreita täkyjä, jotka pystyi vielä puolittamaan.
Madepaikalla huomasin unohtaneeni kiireessä pakin kotiin, missä olisi ollut pihdit, vaaka, valotikut ja kaikki muukin hyvin oleellinen. Unohdin lisäksi myös haavin. Otsalamppukin oli mennyt syöttien onginnassa taskussa päälle ja kaikki valo olikin koko illan ajan kortilla.
Vapojen kärkiä oli hankala seurata ilman valotikkuja ja valoa. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta illlasta tuli hyvinkin onnistunut. Hämärän hetki antoi heti pari pikkumadetta, jotka söivät niin syvään koukun, että ruokakalat alkoi olla heti kasassa. Kun sumuinen ilta pimeni kunnolla oli tunnin ajan hyvin tilanteita. Väsyttelin kolme arviolta vähintään kahden kilon kalaa penkalle. Kaikki suurimmat olivat nätisti huulesta kiinni ja vapautin ne, koska keittovärkit tuli miltei heti. Neljänneksi suurimman jouduin papittamaan, kotona vaaka kertoi sen kalan painoksi 1,75kg.