Järjestyksessään kahdeksas Hossan minitournee toteutettiin tällä kertaa ilman työkiireistä kärsivää Anttia, Villen ja Jampan kanssa. Pienten vastoinkäymisten jälkeen saavuimme viimein Hypäsjärven rantaan mökkeilemään myöhään torstai-iltana. Kalastuksen makuun pääsimme perjantaina "aamusella". Kun tilaa oli, arvoimme kullekkin oman kalastuksen aloituspätkät koskesta, niin että Jamppa kalasti yläosan, Ville keskiosaa ja minä alapätkän. Sopivan vähävetisessä koskessa turhaa kahlaamista kannattaa välttää ja typerintä olisi kalastaa letkassa koskea alas, potkien jonossa hiekkaa taimenten silmille.
Päätin kalastaa oman tyhjän "sektorin" larvastelemalla ylävirtaan. Montaakaan heittoa en ehtinyt heittää, kun jo aiempinakin vuosina maistunutta ottimatoa vietiin taas ja tällä kertaa raskaan tuntuisesti. Kymppijalkaisella kevyen luokan vavallakin kärsii antaa kalalle runtua, kunhan ei käytä seittiä tapsina. Kala liukui vaivoin haaviin lyhyen mutta rajun väännön jälkeen. Tiesin heti, että kala on todennäköisesti painavin taimen mitä olen koskaan perholla saanut. Pikainen punnitus haavissa antoi haavin massa vähennettynä kalan painoksi 2,2kg ja osia. Pituttaa hienolla taimenella oli 57cm. Kala oli silti 3cm alamittainen ja pääsi luonnollisesti takaisin koskeen venymään senttejä.
Minun avaustaimenesta alkoikin sitten hiljaisempi jakso, jota kesti taimenen osalta koko loppureissun. Joka jätkä taisi onnistua karkuuttamaan vielä taimenet, mutta minun kala jäi ainoaksi josta saatiin kuva. Muutamia mittaharreja silti onnistuttiin jallittamaan molempina kalastuspäivinä.
Lauantaina illansuussa päätin ottaa parin tunnin vapautuksen taimenen onginnasta ja siirryin suonsilmäkkeissä mulimisten kautta heittelemään suvantojen petoja isoilla kumeilla. Valintaa ei tarvinnut katua. Ilmeisen koskemattomilta haukiapajilta nousi heti 97cm virkeä jokihauki. Pari muutakin paremman kokoista haukea seuraili lötköjä varovaisesti rantaan, jättäen kaivonrengaspyörteitä. Hienoa kalastusta mahtavassa ilta-auringossa!
viimeinen kalastuspäivä käytettiin loppuun asti ja koskelta poistuttiin autolle otsalamppujen valossa. Ville nappasi hyvänkokoisen harrin vielä hämärän hetkillä.
Reissu oli tänäkin vuonna vaiherikas ja kalat lopulta tosi tiukassa. Sää oli molempina päivinä pääosin hyvin kolea. Mukaan mahtui myös vähemmän hauskoja ja kivuliaitakin kuperkeikkoja vaikeasti kahlattavassa koskessa. Reissun pahimmat välinetappiot koettiin, kun onnistuin katkomaan mökkirannan testiheitoilla Jampan pränikän lohiperhovavan. Siinä kohtaa kun rikot kaverin uuden silmäterän elämä vilisee silmissä ja pala nousee kurkkuun. Jospa laatukeppi saadaan vielä iskuun syksyn päälle. Kiitos pojille jälleen kerran hyvästä seurasta ja hienoista hetkistä Hossan vesillä. Ensi vuonna taas ja siinä välissäkin kehitetään varmasti jotain ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti