Keskikarkeaa ismetehaukea

Joitain viikkoja sitten toteutimme Villen ja Jampan kanssa ismetekeikan mukavan lauhassa, mutta pilvisessä kelissä. Kaloja tuli kaikille harvakseltaan, kunhan vain malttoi odotella ja mikäpä oli venttailla näiden kavereiden kanssa juorutessa, kun nokipannu ja grillikin kävivät kuumana. Päivän parhaiksi kaloiksi jäivät minun ja Jampan vitosen ylitykset.
Toisella haukireissulla Jamppe lähti eka kertaa ismetetouhuihin ja samalla vetämään selkäinvalidille ahkiota. Lupasin palkkioksi avusta puolet tilanteista. Tovin venttailun jälkeen vippa nousi. Jampen kanssa sovimme että minä aloittaisin malliksi. Päivä muodostui talven toistaiseksi hiljaisimmaksi ja ensimmäinen vipan nousi jäikin päivän ainoaksi tilanteeksi. Päivänpelastaja oli silti ihan kiva 6,5kg, mutta se meni nyt väärälle miehelle.
Eilen ajelin upeassa kelissä auton pelipaikoille. Päivä antoi yhteensä viisi haukea, joista suurimmat 5,6 & 6,4kg. Suuremman luokan hauet ovat viime aikojen harvoilla reissuilla olleet tipotiessään.
Loppuun pieni kuvakooste edellä mainituista reissuista.

Suurin Hauki- kisaan mahtava johtohauki!

Kannattaa tsekata kisan seurantasivulta Kokkolan haukihirmun viimeisin mörssäri, joka kiilasi piikkipaikalle selkeällä marginaalilla!

Viime reissujen kaloja

Viime viikonvaihteessa kävin jäällä kaksi reissua, joista ensimmäinen tuli heitettyä turhan kauas autolta. Jo ennestään kipeä selkä ei tykännyt yhtään ahkion vedosta silloin vielä paksustikkin lumisella jäällä. Tuo reissu antoi kaksi vähän parempaa haukea, joista pienempi oli ehkä 5+ ja suurempi tuli punnittua tasan kutoseksi. Sunnuntaisesta räntäsateessa kesken jätetystä keikasta ei juuri jäänyt kerrottavaa jälkipolville, tai yhtään kellekkään.
Eilen tein täydellisessä ismetekelissä iltapäiväpainotteisen reissun lähipaikkaan, joka antoi jopa ennakko-odotuksia paremmin kalaa. Ylhäällä kävi seitsemän haukea, joista suurin oli tasan metrinen 7,55kg tukeva ja vahva yksilö.

 7,55kg kuvattuna laajiksella.

Komean keltainen hauki!

Viime perjantain pikakeikan olosuhteissa oli aistittavissa jo lupaus keväästä. Pitkästä aikaa aurinko paistoi mukavan kirkkaasti pikkupakkasessa. Tuulikaan pahemmin haitannut touhua. Paikka oli ihan uusi minulle, eikä ennakko-odotuksia ollut saaliin suhteen oikeen minkäänlaisia.
 Ensimmäinen vipan nousu oli pummi, kala ehti pölliä syötin. Viritin uuden särjen vapaan ja vippa lähti heti taipumaan hitaasti ja varmasti reikää kohden. Pääsin tinttaan taas vastapalloon ja kala tuntui taas aika suurelta. Viimeinen nosto putkeenkin tuntui siltä, että kala olisi jopa samaa luokkaa kuin taannoinen liki kymppi. Ihan sinne ei tällä kertaa päästy, sillä kala oli hieman pienempi mitä antoi uimataidoillaan olettaa.
Vaaka tottakai unohtui kotiin, mutta mitta kertoi tukevan kalan pituudeksi komeat 102cm.
Loppuaika jäällä oli tuskastuttavan hiljaista. Onnistuin kuitenkin saamaan vielä toisen hauen, joka oli pyöränpumppu kokoluokkaa, vain hieman syöttiä suurempi.

Ismete-enkkaan parannusta!

Eilistä kalareissua tuli odotettua kuin kuuta nousevaa. Intensiivinen sääennustuksien tarkkailu jatkui pitkin viikkoa. Näytti vahvasti siltä, että pitkään jatkuneet paukkupakkaset hellittäisivät ja viikonlopulle osuisi hyviä kelejä ison kalan pyyntiin. Tällä kertaa pitkäennuste piti kutinsa ja ehkä vielä parani eiliselle ja tälle päivälle. Molemmat päivät kuluivatkin jäällä, jonne pääsi nyt autolla! Harvinaista herkkua joka kuitenkin loppunee pian, kun lunta tulee vähäkään lisää.
Tämän päivän reissusta ei jäänyt paljoa muisteltavaa. Tuntien venttailu ilman kotiin unohtuneita eväitä tarjoili ainoastaa yhden vipan nousun ja parikiloisen hauen. Eilinenkin vaikutti pitkään todella heikolta kalapäivältä. Mukana ollut Make sai tarpeeksi raitista ilmaa ennen yhtä ja minä päätin jäädä vielä sitkeästi passiin.
Kahden aikaan koko päivän kuolleelta vaikuttaneen sektorin keskimmäisen vavan vippa laukesi ja hälytin piippaili sulosointuja.
Vastarissa vavan hajoaminen oli enemmän kuin lähellä. Vastapeluri tuntui heti isolta kalalta. Yhdessä vaiheessa luulin jo menettäneeni kalan, joka päätti uida ylöspäin. Kala pysyi kuitenkin kiinni ja sain sen antautumaan reiän alapuolelle. Neljäkymmentä senttiä syvästä 8" putkesta näkyi komea leuka, jossa yksi ja ainoa 4#kokoinen pieni kolmihaara oli siististi kiinni "saksissa", kala ei kääntyisi millään reikään. Oli pakko kääriä hiha ja kirrata hiansuutarra. Käsikopelolla sain leukalukko-otteen ja onnistuin kääntämään naaman reikään.
Pian ahkiossa uikin varsin komea hauki, jota hahmottelin uudeksi jääenkaksi. Agrimarketin pussin kanssa  vaaka antoi 10,20kg lukemat, pussin paino hieman jäisenä oli tasan 300g, joten kalan painoksi osottautui maaginen 9,90kg! Ismete-enkka parani näin ollen 800g. Pituutta jykevällä kalalla oli ilman pyrstön tarkkaa mallausta 110cm ja millejä päälle.

Suurin Hauki- kisa

Järjestyksessään jo kymmenes mittelö vuoden suurimmasta vapavälinein saadusta ja vapautetusta hauesta päättyi taas vuodenvaihteeseen ja uusi on jo käynnissä. Viimevuotinen mittelö oli aika tiukka ja tasaväkinen muutaman kaverin kesken. Heti tammikuussa tuli hyvät pohjat kisaan minun 8,1kg 110cm kalalla. Kun vedet sulivat, Miika ja Tuomas dominoi kisaa komeilla kaloilla vuorotellen. Kaloja taisi tulla aika monta 8-9kg väliin. Lokakuussa vuorostaan minun vapa taipui taas kunnolla ja mittauksessa kävi 9,7kg 107cm upean paksu hauki, joka riitti lopulta voittoon.
Johtokunta, eli minä ja Ville päätettiin ottaa kaudelle 2016 Koillismaan haukien kauhuna laajasti tunnetun Aleksin uutena jäsenenä kisaan mukaan. Kisan kulkua voi seurata tuttuun tapaan blogin Haukikisan seurantasivulta lähes reaaliaikaisesti läpi kauden.

Jääkausi avattu!

Uudenvuodenpäivänä avautui aikataulujen ja olosuhteiden osalta ensimmäinen mahdollinen jääpäivä tänä talvena. Niinpä virittelimme Aleksin kanssa vapoja pyyntiin jo aamuhämärässä. Kun sain omista vavoista kolme pyyntiin, ensimmäinen vippa jo nousi. Kala tuntui ehkä muutaman kilon hauelta ensituntumasta. Nostin kalan aika rajulla tatsilla reiän suulle, jossa se tempoi ihmeellisen lujaa, mutta ohuen jääkannen edesauttamana reikään nousi helpohkosti yllättävän iso naama! Koska keli oli muutaman asteen pakkasella ja ahkio vielä vailla vettä, päätimme vapauttaa kalan suoraan ilman mittauksia, kun Aleksillakin oli kamera valmiiksi hollilla. Upean sävyinen metrikala heti ekasta tärpistä, hieno avaus vuodelle!
Päivän mittaan myös Aleksin vavoissa alkoi kuulua elämää kun nätti 5,1kg kala pääsi hetkeksi uimaan ahkioon. Ihan iltahämärän mahdollista syöntipiikkiä ei ehditty tällä kertaa tarkistaa, siitä huolimatta reissu oli hyvinkin onnistunut ensimmäiseksi. Nyt pakkaset estävät täkypyynnin hetkeksi, mutta asialle varmasti palataan kunhan sää taas lauhtuu ja vapaapäivä osuu oikeaan saumaan, sitä odotellessa.