Kalareissujen klassikko

 Järjestyksessään kahdeksas Hossan minitournee toteutettiin tällä kertaa ilman työkiireistä kärsivää Anttia, Villen ja Jampan kanssa. Pienten vastoinkäymisten jälkeen saavuimme viimein Hypäsjärven rantaan mökkeilemään myöhään torstai-iltana. Kalastuksen makuun pääsimme perjantaina "aamusella". Kun tilaa oli, arvoimme kullekkin oman kalastuksen aloituspätkät koskesta, niin että Jamppa kalasti yläosan, Ville keskiosaa ja minä alapätkän. Sopivan vähävetisessä koskessa turhaa kahlaamista kannattaa välttää ja typerintä olisi kalastaa letkassa koskea alas, potkien jonossa hiekkaa taimenten silmille.
 Päätin kalastaa oman tyhjän "sektorin" larvastelemalla ylävirtaan. Montaakaan heittoa en ehtinyt heittää, kun jo aiempinakin vuosina maistunutta ottimatoa vietiin taas ja tällä kertaa raskaan tuntuisesti. Kymppijalkaisella kevyen luokan vavallakin kärsii antaa kalalle runtua, kunhan ei käytä seittiä tapsina. Kala liukui vaivoin haaviin lyhyen mutta rajun väännön jälkeen. Tiesin heti, että kala on todennäköisesti painavin taimen mitä olen koskaan perholla saanut. Pikainen punnitus haavissa antoi haavin massa vähennettynä kalan painoksi 2,2kg ja osia. Pituttaa hienolla taimenella oli 57cm. Kala oli silti 3cm alamittainen ja pääsi luonnollisesti takaisin koskeen venymään senttejä.

Minun avaustaimenesta alkoikin sitten hiljaisempi jakso, jota kesti taimenen osalta koko loppureissun. Joka jätkä taisi onnistua karkuuttamaan vielä taimenet, mutta minun kala jäi ainoaksi josta saatiin kuva. Muutamia mittaharreja silti onnistuttiin jallittamaan molempina kalastuspäivinä.
Lauantaina illansuussa päätin ottaa parin tunnin vapautuksen taimenen onginnasta ja siirryin suonsilmäkkeissä mulimisten kautta heittelemään suvantojen petoja isoilla kumeilla. Valintaa ei tarvinnut katua. Ilmeisen koskemattomilta haukiapajilta nousi heti 97cm virkeä jokihauki. Pari muutakin paremman kokoista haukea seuraili lötköjä varovaisesti rantaan, jättäen kaivonrengaspyörteitä. Hienoa kalastusta mahtavassa ilta-auringossa!
viimeinen kalastuspäivä käytettiin loppuun asti ja koskelta poistuttiin autolle otsalamppujen valossa. Ville nappasi hyvänkokoisen harrin vielä hämärän hetkillä.

Reissu oli tänäkin vuonna vaiherikas ja kalat lopulta tosi tiukassa. Sää oli molempina päivinä pääosin hyvin kolea. Mukaan mahtui myös vähemmän hauskoja ja kivuliaitakin kuperkeikkoja vaikeasti kahlattavassa koskessa. Reissun pahimmat välinetappiot koettiin, kun onnistuin katkomaan mökkirannan testiheitoilla Jampan pränikän lohiperhovavan. Siinä kohtaa kun rikot kaverin uuden silmäterän elämä vilisee silmissä ja pala nousee kurkkuun. Jospa laatukeppi saadaan vielä iskuun syksyn päälle. Kiitos pojille jälleen kerran hyvästä seurasta ja hienoista hetkistä Hossan vesillä. Ensi vuonna taas ja siinä välissäkin kehitetään varmasti jotain ;)

Virityksiä syysmörölle

 Tandem-rigejä flötestrollingiin kahdella erivärisellä koukulla.

Aiempaa herkempiä Foxin popuppeja syötin nostattamiseen irti pohjasta.

Pitkästä aikaa sorsanpyynnissä

Allekirjoittaneen jo viisitoista vuotta jatkunut perinne vältellä kaikin keinoin sorsajahtia katkesi, kun Ari-Pekka houkutteli minut hieman erilaiseen sorsa-aloitukseen. Rantojen ruuhkissa passittamisen sijaan perkkasimme erään kanavan vartta Usvan avustuksella. Liikkuva jahti, rapakunto, pitkä heinä ja vielä puimattomat pellot tekivät kilometrien tarpomisesta raskasta. Matkan varrelta löytyi kohtuullisesti taveja, joista muutama saatiin sorrettua pompusta alas ja täysin koiran ansiosta hyödynnettyäkin. Pyyntimuoto oli jännä ja karkonneetkin linnut löytyivät yleensä vähän matkan päästä edestä.
Pakko myöntää, että taisin syödä tänään ensimmäistä kertaa ainakin itse pyytämää vesilintua. Haudutettu tavinrinta kermakastikkeessa oli kieltämättä hyvinkin suunmukaista evästä.

 Koirankin piti välillä huilia.

Joutsenet hakivat tänään paukkeelta turvaa yllättävän pienestä vedestä.

Siiat kateissa

Vuorokauden luvallakin saa heittää käden turraksi, jos haluaa. Eilen illalla kyseistä lupaa oli käyttämättä enään tunnin verran, kun heitimme Jampan kanssa viimeiset heitot veneestä pitkän päivän päätteeksi.
Päivän mittaan järvi antoi harvakseltaan tilanteita, mutta suurin osa kaloista irtosi. Siiat loistivat tällä kertaa poissaolollaan, liekkö vesi edelleen liian lämmintä? Toki vikaa voi olla perien takanakin tässä tapauksessa. Kirjolohien sijaan Jamppa onnistui yllättäin saamaan kaksi todella nättiä kirkasta taimenta. Oma heittely kävi iltaa kohden kolmen karkuutuksen jälkeen tuskaiseksi. Lopulta onnistuin tavoittamaan pysyvämmällä tavalla siiman päähän nätin kokoisen kirren. Keli oli koko päivän ajan hieno, mutta jokseeenkin vaihteleva ja yllättävän kylmä. Tuuli rikkoi sopivasti veden pintaa, mikä on hyvä asia järvikalastuksessa.

Aamu-uninen kyyhkyn nappaa

Kyyhkyjahdin aloitusaamu kului omalta osaltani passissa höyhensaarilla. Oman mestan aamun rauhoitus taisi ollakkin hyvä veto, sillä iltalento oli paras mulle ja A-P:lle ikinä. Aluksi erityisesti minulla oli vaikeuksia osua mihinkään ja jopa ajatus siirtyä kesken kaiken kalalle kävi mielessä ensimmäisen tunnin jälkeen. Iltaa kohti jyvä kuitenkin löytyi ja linnut alkoivat tulla hyvillä osumilla tonttiin. Ari-Pekan nuorempi seisoja Kuura pääsi ensimmäistä kertaa tositoimiin nouto,- ja hakutöihin suoriutuen niistä hienosti.
Seuraavana aamuna kävimme Villen kanssa kuulostelemassa toista paikkaa, joka antoi muutaman linnun. Illaksi siirryimme tutulle ja turvalliselle paikalle ja otimme Henkan mukaan noutohommiin. Tällä kertaa lintuja näkyi vähemmän, mutta kaikki jotka erehtyivät kuville saatiin alas ja reppuun.

Jykevä ahven

Tänään tuli pienen tovin jälkeen blogimaininnan arvoinen kala, kun tasan 1300g 46cm ahven kävi piipahtamassa kameran edessä. Liikkeellä oli muitakin järeitä kaloja, joista ehdottomasti suurin ja vahvin vääntäjä irtosi. Pakko mieltää se haueksi, kun en ehtinyt nähdä kuin pyörteitä. Ylhäällä kävi toinenkin hieman paremman kokoinen raitapaitaan sonnustautunut 820g 40cm kala.

 1300g toiseksi suurin ahven mulle ikinä!

 820g

Kirkkaiden vesien äärellä

Oma viiden vuoden Lapiton kausi katkesi viime viikolla, kun matkasimme Elinan kanssa mökkeilemään Karigasniemelle saakka viikon ajaksi. Elinalle reissu oli ensimmäinen laatuaan Ylä- Lappiin. Matka tuntui pitkästä aikaa entistä pidemmälle ja Kaamasentie entistäkin mäkisemmälle. Perille silti päästiin maanantaina illansuussa tukalan helteisessä kelissä. Tällä kertaa perillä odotti pikemminkin huvila kuin mökki. Näppärällä paikalla sijaitsevasta kunnollisesta tukikohdasta oli viikon aikana helppo tehdä erilaisia pistoja lähistölle ja vähän kauemmaskin.

Lohestusta

Jos aiemmilla Lapin reissuilla kalastus oli punainen lanka, oli se tällä kertaa pikemminkin mauste. Lohta heitettiin kahden Tenon rantaluvan verran. Toisaalta kun kalasti vähemmän, näki enemmän.

Mökin vuokraemäntä Lea paljastui pitkän linjan perhokalastajaksi ja niinpä suunnattiin heti tiistaina Lean opastuksella Inarijoen parhaille tittipaikoille. Heti ensimmäisen laskun loppupuolella 1,8kg titti yllättäin hyväksyi minun pienen kymppikoon perhon. Minulle ensimmäinen lohi ikinä oli vihdoin ylhäällä! Vaikka se tulikin nyt helposti, osasi sitä silti arvostaa korkealle, sillä lohta on aiemminkin yritetty heikoin tuloksin ja useampaankin otteeseen. Minun kala jäi ensimmäisen kalastusillan ainoaksi tapahtumaksi Elinan hieman alamittaisten harrien lisäksi.

Loppulupa ja seuraavakin perjantaina ostettu lupa olivatkin sitten hiljaisempaa kalastusta lohen osalta. Vaikka titit hyppivät ja jopa tärppivätkin, mitään ei saatu enää ylös saakka. Perjantai-ilta kalastettiin Inarijoella Villen ja Jussin seurassa. Lähdimme Elinan kanssa yötä vasten takaisin mökille, kun pojat vielä jatkoivat kalastusta parin laskun verran. Jussi oli onnistunut saamaan pikkutunneilla hyvän kokoisen titin, kun me jo vedettiin mökillä hirsiä.
Lauantaina iltapäivällä kalastettiin loppulupa mökin rannassa Tenojoessa, josta tartutin vahingossa reissun ainoan  mittaharrin lohiperholla. Lopulta sekin onnistui potkimaan käsistä pari metriä rantaviivasta vielä takaisin Tenoon.

 Erilainen kalastuskuva, jossa kamera on joen pohjassa ja pintakalvo peilaa osin pohjaa.

 Tulihan se sieltä!

 Lea kalastamassa Inarijokea

 

 Ottiperho

 Tenon vedessä piisaa näkyvyyttä etenkin aurinkoisella kelillä.

Norjassa


Skoganvarren kohdilla muuttuvat maisevat näyttivät entistä hienommilta monen vuoden jälkeen. Aiempien vuosien kalareissuilta tutussa perusleirissä eli Skoganvarren leirintäalueellakin tuli pistäydyttyä kahvilla. Lisäksi vierailimme leirintäalueen vieressä sotamuseossa.
Lakselviin ja Jäämeren rannalle ajellessa pilvet väistyivät ja meren rannassa keli oli upea ja maisemat vielä hienommat. Laskuveden jäljiltä rannoilla lojui paljon pientä simpukkaa ja meduusoja.

Paluumatkalla poikkesimme vielä Lakselvan rannalla sijaitsevassa Lasarettmoenissa eli vanhalla sotilassairaalan rauniolla. Toisen maailmansodan aikaan paikalla sijaitsi yksi Pohjoismaiden suurimpia kenttäsairaaloita, jonka saksalaiset polttivat lähtiessään. Kaikki, mikä ei palanut, lojuu maastossa edelleen hyvin nähtävillä. Suosittelen pistäytymään paikalla, mikäli noilla suunnin liikutte. Tosin paikkaa ei voi suositella lapsiperheille eikä koirille.

Utsjoella

Utsjoella saimme nauttia lappilaisesta vieraanvaraisuudesta, upeista maisemista ja erikoisistakin paikoista, kun Elinan Utsjoelta kotoisin oleva kaveri Terhi ja miehensä Kalle veivät meidät mm. Kirkkotuville, Utsjoen kirkon ahtaaseen tapuliin, Ailigastunturin huipulle ja halstraamaan lohta kodalle.

 Rastigaisa

Osa kirkkotuvista tapulista nähtynä.

 Maisemia Ailikkaan päältä.

 Saamensilta ja Teno.

  Utsjoen sillalta on hyvä bongata kaloja aurinkoisella kelillä. Kuvassa iso harri.

Pari tinttiä.

Meno- ja paluumatkalla pistäydyimme siellä ja täällä ilman turhaa hoppua. Kotimatkalla poikettiin kahvilla minullekkin uudella paikalla Ukonjärven rannalla kohoavalla Sovintovaaralla, jonka huipulle ajaminen oli jo elämys sinällään. Vaikka tien alussa seisoikin kyltti, jossa kerrottiin tien jyrkkyydeksi 20%, en silti tajunnut, että tie taitaa olla Suomen jyrkimpiä virallisia teitä. Onneksi Skoda jaksoi vaivoin ryömiä kakkosvaihteella viimeisestä noususta huipulle.

Näkymä Sovintovaaralta Ukon- ja Inarijärven suuntaan.