Haukipihvejä

 Kokeilimme laittaa haukikoiran maankuuluja haukipihvejä reseptiä hieman versioiden. Sekaan lipsahti noin 1/5 ahvenfiletta. Muita ainesosina kalan (yht. 600g) lisäksi  olivat: 50g pekonia , 1 kananmuna, tilliä, korppujauhoja, suolaa, sitruuna,-ja mustapippuri, kermaviiliä( taikka creme fraiche), sipuleita, sekä leivitykseen vielä lisäksi ruiskorppujauho-sekoitus. Pakko todeta, ettei hauki ole koskaan ennen ollut yhtä suunmukaista!

Kalat kannattaa fileoida mahdollisimman ruodottomiksi ja vetää kolme kertaa myllyn läpi.

Harmaanieriän mallinen hauki

Eilen nasahti täkyyn taas hieman parempi fisu. Kala ehti viedä siimaa hyvän matkaa, ennen kuin ehdin tehdä vastaiskun. Heti tuntui, että kyseessä on isompi hauki. Samassa se tuntui irtoavan ja kiroillen kelasin löysää siimaa sisään ehkä kymmenisen metriä, kunnes narussa alkoikin tuntua uudestaan vastusta. Kala olikin syöksynyt takaisin kohti reikää. Muutaman minuutin väsyttelyn jälkeen putken täytti iso pää ja arvioitiin kooksi 6-7kg.
Arvio meni uusiksi, kun koko kala nousi kuiville. Eipä siinä sitten paljon muuta ollutkaan kuin pää. Poikkeuksellisen laiha kala, etenkin tähän vuodenaikaan. Olisiko kala voinut olla peräti maitikala? Sitä ei koskaan saada tietää kun haukipihveihin päätyi pienemmät lajitoverit ja iso pääsi takaisin lihomaan.

Haukihoovereita valmistuu

Viimein sain ensimmäiset hooveriperhot valmiiksi. Lisää sidotaan, jos ja kun nämä osoittautuvat toimiviksi täsmäaseiksi keväthauelle. Perhot on sidottu siten, että ne perukkeen paino huomioituna keijuvat paikoillaan tai nousevat hitaasti kohti pintaa. Tarkoitus on koittaa uittaa näitä 2-upposiimalla ja lyhyellä perukkeella n. metrin vedessä. Ainakin teoriassa näillä pitäisi pystyä tekemään rajattoman pitkän stopin upposiiman avulla, ilman että perho vajoaa pohjaan tai nousee pintaan. Kyseinen ominaisuus on iso pelietu etenkin heikolla syönnillä.

Aiemmin sidottu hieman speciaalimpi haukizonker

Kevätkuvia

Ismete-vippoja ym.

Päivitimpä noita talvisia täkykalavapoja isojen kalojen vaatimaan suuntaan kautta linjan. Surkeimmat viritykset heitin suosiolla ahkiosta ulos, kun niillä ei saa kuin mieliharmia jäällä aikaan. Perehdyin hieman syvällisemmin tuohon ruottinpoikain tapaan kalastaa isoja haukia jäältä ja virittelin omiinkin haukivapoihin mm. vipat. Antautusi vaan lentsu ja pääsisi kokeileen jäälle miten nämä toimii.  Ruotsissa tämä kalastusmuoto on syrjäyttänyt jo aikaa sitten iskukoukkukalastuksen ja toivottavasti täällä härmässäkin joku vaihtaisi iskukoukut näihin vehkeisiin. Olennainen etuhan ismetessä on että vesistöille arvokkaat suuret yksilöt on mahdollista vapauttaa, toisin kuin iskukoukkupyynnissä!  Toinen iso etu iskukoukkuun verrattuna on siinä kohtaa jos iskukoukkuun käy pieni kala, se on sitä myöden pelistä pois seuraavaan kokukertaan saakka. Täkyllä paikanpäällä kalastaettaessa  pienen kalan voi irroittaa välittömästi ja virittää pyydön takaisin odottamaan sitä isoa mammaa. Täkykalastus ei ole jokamiehen oikeus, kuten pilkkiminen yhdellä pilkkivavalla, vaan vaatii aina vesialueenomistajanluvan ja kalastuksenhoitomaksu tulee olla suoritettuna.

 

Lasten leikkimatolla aikuisen miehen lelut =)

Enkat venyy ja paukkuu!

Tänään oli tarkoitus herätä aamukalaan. Kello herätti seitsemän jälkeen. Pakkasta oli vielä liian kovaa pakkasta ismeteen ja oli helppo päättää kalareissun siirrosta muutamalla tunnilla eteenpäin, kun sääennustekkin lupasi erinomaista keliä päivälle.
Kauan ei tarvinut jäällä jallailla kun syöttiä vietiin. Satuin olemaan lähellä vapaa ja ahkio nostokoukkuineen oli n.40m päässä "perusleirissä".  Ajattelin että voisiko olla virhe mennä vääntämään kalaa ilman koukkua, mutta  siimaa syöksyi sen verran vauhdilla reikään, että päätin mennä ja tehdä välittömästi vastaiskun.  Kala tuntui heti alusta asti raskaalta, eikä se meinannut väsyä millään. Aina kun kalan sai reiälle se veti taas vauhdikkaasti 5-10 metrin syöksyjä. Tätä jatkui varmaan 20-30 kertaa. Kala ei selvästi mahtunut nousemaan siimasta 6" reikään.  Jossain välissä yritin soittaa puhelimella apuja jäälle, mutta kaveri ei ehtinyt kelkallaan paikalle.
Päätin että kun kala rauhoittuu ensimmäisen kerran reiänsuulle, tökkään vavan sohjoon ja haen koukun ahkiolta. Näin myös toimin ja kala pysyi aloillaan. Juoksin varmasti vajaat 100m reilusti alle kymmeneen sekuntiin!
Ensimmäisestä koukkauksesta kala irtosi ja jatkoi syöksyjään. Toisella yrityksellä hentoinen koukku jäi nätisti alaleukaan ja jätti nousi vaivoin reiästä ylös. Tässä vaiheessa jäällä saattoi kaikua pienet voitonhuudot. Rullamitta osoitti kala pituudeksi tasan 109cm ja vaaka asettui 9,1kg kohdalle! Kala pääsi takaisin kasvamaan ja pitkän väsytyksen jälkeen jouduin elvyttämään tukkia pitkään, ennen kuin kala lähti isosta avannosta laiskasti uimaan kohti syvyyksiä, palataan kymppinä asiaan!

Hönöpönö itselaukaisimella reppujakkaran päältä.

Vaaka asettui 9,48kg josta punnituspussi vähennettynä painoksi tuli 9,100g

Hoover-projekti

Tähtäimessä olisi sitoa haukiperhoja, jotka jäävät stopissa leijumaan paikoilleen. Erilaisilla materiaaleilla ja painotuksilla joutuu vielä varmasti kikkailemaan moneen suuntaan, jotta perho tulee toimimaan kuten sen pitäisi. Tässä kuitenkin jo joitain foamipääaihiota sovitettuna koukku- ja putkiversioihin.