Suunnittelimme
Ojaharjun Juhan kanssa suurahventen tavoitteluun tähtäävää reissua jo ensimmäisille jäille, mutta alkutalven jäätilanne oli sen verran hankala, että reissu jäi suunnitelmaksi vielä silloin. Nyt pääsiäisenä aikataulut sopivat yhteen ja Pekka Poutakin lupasi hyviä kelejä, joten Juha kurvaili Kuortaneelta saakka mestoille perjantaina puolenpäivän jälkeen. Juhalla oli specimen-kalastuksessa jo yhdeksän suurkalamerkintää eri lajeista, silti kilon suurkalaraja ahvenessa oli vielä saavuttamatta ja nyt sitä oli tarkoitus koittaa rikkoa.
Kovin kauaa vavat eivät ehtineet jäällä vanheta, kun minun vipan nosti ensimmäinen paremman kokoinen kohdekala. Sohjottomaan kasiputkeen nousi leveän oloinen ahven, mutta nostovaiheessa koukku irtosi. Onneksi kala jäi hetkeksi reikään ihmettelemään ja sain kopattua salamana ahvenen jäälle.
Mittoja pullealla fisulla oli 40cm ja 920g. Hyvä alku kahden päivän sessiolle ja olimme selkeästi potentiaalisella mestalla!
Muutaman pienemmän sivuosuman jälkeen kello 17:00 aikaan Juhan vavan vippa alkoi nyökkiä lupaavasti. Seurasin leiristä miten kaveri nosti haukivavalla rauhallisen tasaisesti poukkoilevaa kalaa ylös. Eikä aikaakaan, kun jäällä kaikui voitonhuudot. Arvasin heti että nyt meni ahvenkilo rikki! Lähdin juoksemaan vastaan, kun Juha kiikutti sylissään ISOA ahventa. Oma ensiarvio kilosta siirtyi heti ensisilmäyksellä puoleentoista, vähintään!!
Kala laskettiin vesiahkioon uimaan ja tasattiin hetken aikaan kaikkien kolmen pulssia. Strategisetmitat jättiläiselle olivat 47cm /1650g!
Pönöjen ja suomunäytteenoton jälkeen Juha vapautti kalan vesialtaasta pirteänä jatkamaan särkijahtia. Kymmenennellään lajikohtaisella suurkalalla Juha kiilasi nyt toiselle sijalle Suomen specimentilastoissa. Loppureissu saatiinkin ottaa rennosti ja saalispaineet olivat tipotiessään vielä seuraavallekkin päivälle.
Perjantai-ilta käytettiin loppuun saakka, mutta iltasyönti oli hyvin heikkoa.
Lauantaiaamuna vekkari hälytti kello viisi ja kellojen siirtämisen ansiosta ehdimme virittämään vapoja jo aamuhämärissä. Aamu oli "pelättyä" puikkarihaukien irroittelua ja ahven alkoi syömään kunnolla vasta päivällä. Onnistuin saamaan kahdesta vierekkäisestä vavasta useamman nätin ahvenen, joista suurin saattoi olla hieman vajaa seiskasatanen. Jossain vaiheessa Juha siirsi yhden vavan poraamattomalle uudelle alueelle. Jonkin ajan kuluttua kyseisen vavan vippa heilui ja pian jäälle nousi jo toinen mahtiahven! Tällä kertaa kala pysäytti vaa'an 1160g kohdalle. Reissuhan meni paremmin kuin ikinä osasimme odottaa!
Pakkasimme kamat jo hyvissä ajoin puolikuuden aikaan ja Juha lähti ajelemaan Kuortanetta kohden naama hevosenkengällä.
Jää on nyt poikkeuksellisen ohutta ja siitäkin kovan osuus alkaa olla sen verran mitätön, että ismetekausi loppunee näinä päivinä ja taisipa tässä olla sopivasti arvoisensa kauden finaali!
