Luxusvippoja hauelle

Mateen onginnan jatkoaika

Kuunvaihteen tienoilla sää lauhtui ja virtaamat kasvoivat paikoin niin suuriksi, että madetta pääsi vielä yhtenä iltana pohjaonkimaan sulasta. Otin illan suurimman mateen väsytyksestä tilannekuvia ja näistä otoksista yksi oli ylitse muiden.

Ismete-enkkaan parannusta!

Lähdin tänään aamulla vähän myöhäisessä aikataulussa uhmaamaan tuulta, sohjoista lunta ja kipeää selkää. Lämpötila pihalla oli nyt 3-4 astetta plussan puolella, vaikka eilen oli vielä 22 astetta pakkasta! Ajatus oli että näin raju säätilanmuutos saattaisi aktivoida kaloja. Paikka valikoitui tällä kertaa tuulisten olosuhteiden pakosta suojaisesta paikasta, eikä liian pitkän kävelymatkan päästä. Syötteinä oli käytettävissä ainoastaan kymmenen jättikokoista pariin otteeseen pakastettua pahanhajuista särkeä.
Tarkoitus oli että tänään pyydän suurhaukea, enkä edes yritetä pilkkiä pienempiä syöttikaloja.
Vavat olivat olleet jo puolitoista tuntia pyynnissä B-luokan kompromissipaikassa. Mitään ei kuulunut mistään suunnasta. Ajankuluksi hain morrilla leirin lähettyviltä pikkukalaa, muttei nypyäkään missään reiässä. Päätin pelata hieman vapashakkia ja siirsin pari lähintä vapaa loitommas tukikohdasta. Juuri kun viritin toista vapaa pyyntiin uuteen kohteeseen, huomasin kuinka kauimmaisen vavan vippa sojotti kohti taivasta.
Kun pääsin vavalle, mitään ei tapahtunut. Siima oli löysällä, joten aloin varovasti kiristämään sitä. Heti kun tunsin pientä vastusta, siima lähti juoksemaan hurjaa vauhtia puolalta reikään. Pääsin junttaamaan vastarin voimalla vastapalloon ja tunsin heti tartuttaneeni suuren hauen. Vastari ainoastaan säikäytti hauen ja vauhti kiihtyen kala vei nyt siimaa jarrun takaa huomattavan kauas reiästä.
Suhteellisen pitkän kampeamisen jälkeen paino ilmeistyi reikään ja sain perukkeesta kiinni. Ohuen jään ansiosta kala tuli sievästi luukulle ja nappasin sen välittömästi leukalukkoon. Silmäpuntari antoi viitteitä kympin kalasta ja digitaalipuntari osoitti silmämääräiset arviot oikeiksi. Uusi 10,14kg 111,5cm jääenkka ui pian ahkiossa, josta se pääsi hyväkuntoisena jatkaamaan jouluvalmistelujaan muutaman kuvan jälkeen. Kala oli reissun ainoa tapahtuma, mutta näin sen pitää ollakkin. Laatu korvaa määrää. Tänään oli mun syntymäpäivä ja Ahti arvasi, että haluan mieluummin yhden ison, kuin monta pienempää pakettia.

Madesyksy

Myöhäissyksyn ja alkutalven pohjaonkireissuja mateen perässä kertyi kuusi. Kausi oli kaksijakoinen sillä luikeroita tuli paljon, mutta suuremmat yksilöt olivat hukassa. Viimeisillä keikoilla marras-joulukuun vaihteessa tuli sentään pari hieman parempaa kalaa, joista suurempi painoi 2,3kg.

Jonin ekat mateet pohjaonkimalla.

 

Varaslähtö ismetekauteen

Harvinaista herkkua oli päästä reilusti marraskuun puolella turvalliselle syysjäälle. Tätä kirjottaessa voi jo todeta, että ne jäät olivat ja menivät. Ehdin käydä kahdella ismetereissulla, joista ensimmäisellä mittasin jäätä olevan peräti 18cm.
Ensimmäisellä reissulla syönti oli aika nihkeää, mutta olosuhteet muutoin lajin harrastamiseen erittäin hyvät. Tilanteita kertyi neljässä tunnissa ainostaan neljä. Ylhäällä kävi kolme kalaa, joista suurin oli reilu kolmonen hauki.
Toisellakin reissulla lämpötila oli pari astetta suojan puolella. Kala olivat nyt hieman aktiivisempia, vaikkeivat järjestäneet tälläkään kertaa kunnon kieli vyön alla juoksutreeniä pulskalle kalamiehelle.
Tilanteita oli nyt samassa ajassa kuusi. Ekat pari kalaa olivat 2-3kg kokoisia. Väliin mahtui  yksi verkkopuikkarin kokoinen ja mallinen luupää, kunnes puolenpäivän aikaan aurinko tuli pilvien lomasta reilusti esille. Tuohon kohtaan osui parin hieman karkeamman hauen syöntipiikki.
Ensimmäisestä tilanteesta tuli järvelle stantardi 6,6kg metrihauki. Juuri kun olin vapauttamassa jedua leirireikään huomasin miten hälyttämättömän lähimmän vavan vippa oli pystössä ja siimaa juoksi hirmuisella vauhdilla reikään. Kun löysäsin edellisen kalan reikään, sai jo viiden sekunnin kuluttua tempoa vastaria seuraavalle nälkäiselle asiakkaalle.
Kala oli kovempi taistelija kuin edellinen ja taas tasan metrin pituinen tosin hieman laihempi kuin edellinen, joten jätin punnitsematta kalan ja valmistauduin jo seuraavaan vipan nousuun. Sitä ei kuitenkaan koskaan tullut ja loppuaika jäällä oli oli täysin kuollutta. Tälläisinä päivinä kannattaisi jäädä seuraamaan vielä illan hämäränhetki, niin en kuitenkaan tehnyt...

Viimeiset hauet avovedestä?

Lokakuun oli odotettua vaisumpi haukikuu. Toisin kuin viime vuonna, parhaat haukisenssit osuivat nyt syyskuun puolelle. Lokakuuta vaivasi ihan liian pitkä korkeapainejakso, joka jatkui viikkokausia ja passivoi kaloja ja varmasti myös kalamiehiä.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että sisävedet ja oletettavasti merenlahdetkin saavat siinä määrin lujan jääkannen, että pitkät vavat saanee puhdistaa talviteloille. Toisaalta viime vuonna vedet aukesivat uudelleen joulukuulla ja venetouhuille aukesi pieni jatkoaika. Jos nyt tulee pysyvä jää, monissa järvissä vedenpinta jää huolestuttavan alhaiselle tasolle ja kalakuolemat ovat keväällä mahdollisia, riippuen tuleeko tästä kunnon pakkastalvi.
Lokakuun haukireissuillakin tuli kalaa. Ahven oli lokakuussa miltei täysin kadoksissa, mutta onnistuin saamaan silti useamman niukasti metrihauen.
Kuvituksena loppusyksyn komeimpia haukia, tilannekuvia erään hauen väsytyksestä ja muuten vaan syksyn aikana otettuja kuvia hauesta.

Ahvenkauden varovaista paketointia

Uskallan jo tässä vaiheessa niputtaa ahvenen avovesikauden 2016, sillä en usko että saisin enää loppukaudesta merkittäviä ahvenia, vaikka keskittyisin lopuilla avovesireissuilla ainoastaan niiden jahtiin. Etenkin suurahven tuppaa passivoitumaan myöhään syksyllä ja viettää monissa vesistöissä hiljaiseloa aina ihan viimeisille jäille saakka.
Avovesikausi 2016 oli suurahventen suhteen hieman kaksijakoinen. Omalle kaikkien aikojen top10 listalle onnistuin onkimaan ainoastaan yhden, mutta sitäkin upeamman ahvenen. Juhannusaattona tällännyt 1690g enkkakala olikin koko kauden ehdoton kruunu.
Paikkavalinnat puolsivat tällä kaudella sekakalastusta ja pitkin kesää tulikin sekä komeaa haukea, että suurta ahventa erittäin hyvällä todennäköisyydellä. Kaikista suurimpien ahventen jahti kärsi haukisensseillä kalastelusta, mutta olihan se hienoa kun ylös saattoi tulla vuoron perään kiloahven tai metrikäs hauki!

Kalakalenteriin tilastoituja 800g ylityksiä ahvenissa tuli tälle kaudelle peräti 47kpl. joista 28kpl. vähintään 900g ja kilon ylityksiä 15kpl. Kilotilastoissa marginaalit eivät olleet keväällä puolella, kun ylhäällä kävi 980-980 & 995g kalat. Ainakin kaikki kiloluokan kalat olivat tänä vuonna eri yksilöitä.
Kalastelut jatkuvat harvakseltaan kohti talvea hauenpyynnillä ja kunhan olosuhteet muuttuvat otollisemmiksi, tulee myös made mukaan repertuaariin.

 Kauden toiseksi pisin, jokseenkin hoikka ahven.

 Kauden ehdottomasti upein onnistuminen!