Jallut ulkoilee

Viime lauantaina teimme legendaarisella Hossan Jallut- kokoonpanolla päivän reissun jäälle. Kahdeksan aikaan aamulla treffasimme paikassa X. Pakkasimme ahkiot ja muut välttämättömät leirikamat Villen monsteriautoon. Heti pian huomasimme, että puolet porukasta ei tulisi mahtumaan auton sisäpuolelle. Onneksi patikan laajalla katolla oli sopivasti tilaa Antille ja Jampalle ja matka pelipaikoille pääsi alkamaan.
Päivän epistola olisi kalastaa pitkästä aikaa jätkien kanssa porukalla ja viettää aurinkoinen kevätpäivä leppoista leirielämää. Totinen sivujuoni oli osallistua maanlaajuiseen kaksipäiväiseen ismetekisaan, mutta ainoastaan ensimmäisenä päivänä.

Kun virittelimme vasta vapoja pyyntiin, huomasin yhden vavan vipan nousseen pystyyn ja Antti pääsisi aloittamaan pelin. Vastari oli Antille ensikosketus ismeteen ja kala heti paremman kokoinen. Hetken köydenvedon jälkeen matolla kävi pikaisesti 97cm pitkä ja vanttera hauki, jonka jätimme pakkasen vuoksi tässä vaiheessa aamua punnitsematta, sillä kisassa miteltäisiin kolmen kalan yhteismitasta.
Päivän mittaa vippoja nousi ylös hyvin harvakseltaan, tärpinväli oli ehkä pari tuntia. Kaikki Jallut pääsivät silti pitelemään haukea ja miltei jokaisesta vipan noususta taisi tulla kala myös jäälle asti. Usein näin hiljaisena päivänä tulee enemmän "pilapuheluita". Päiväsyönnistä ylhäällä käyneistä parista puikkarista suurempi oli minun 65cm kala, joka ei oikein riittäisi kisassa mihinkään, silti se kannatti mitata.

 Antin ensimmäinen ismete saalis.

Hyvät eväät, välttävä seura ja upea keli pitivät huolen että missään vaiheessa ei luovutettu, vaikka usko onnistumiseen oli useamman totaalisen hiljaisen tunnin jäljiltä iltapäivällä koetuksella. Puoliviiden aikaan Villen virittämästä vavasta nousi kuin nousikin vippa ja taas Antin vuorolla. Vastarissa kala paljastui suureksi ja kiiruhdin reiälle vapautusmaton.
Antin oli ehkä hankala hahmottaa kalan kokoa, sillä hän ei tänäkään päivänä tiedä miltä pieni ismetehauki tuntuu siiman päässä. Syöksyissä puolalta katosi siimaa siihen malliin, että olimme aika varmoja vastapelurin olevan jälleen hyvä kala. Hauki tuli lopulta luukun alle, muttei suostunut kääntymään reikään. Otin oikeuden tähystää reikään näköpilkkitaktiilla ja näin vaivoin pitkän ja valottoman putken päässä ison hauen posken kaksi vaaleaa viivaa.
Ehdin jo riisua takin ja kääriä hian riskialtista sokko-operaatiota varten, en tiedä olisinko edes yltänyt kurottamaan haukeen. Onneksi kala otti vielä pienen spurtin ja tuli toisella kerralla siinä määrin suorassa reikään, että sen sai nousemaan putkeen, mutta vaivoin ja raskaan tuntuisesti. Sain kokeneimpana suuren hauen kauhojana plokata hauen. Pää oli kuin tuohikontti ja suuresta kiduskannesta saa aina parhaan otteen. Ville irrotti reiässä koukun ja nostin matolle mielettömän hienon fisun. Kala oli  tällä kertaa meille kokoluokkaa valtava ja tunne joka jätkällä huikea, yläfemmat läpsähtelivät niin että jää raikasi!
Ville kiikutti selkä vääränä matonmutkaan rauhoittuneen kalan  ahkioon uimaan, tai oikeammin olemaan, ei se sinne kunnolla mahtunut. Vaaka kertoi kalalle painoksi 10,15kg punnitusväline vähennettynä, pituuttakin möröllä oli komeat 111cm! Antti pääsi heti toisella ismetehauella kymppikerhoon! Pikaisten pönökuvien jälkeen hauki ui jään alle hyväkuntoisena jatkamaan kevätpuuhastelujaan.

Päätimme kalastaa kuuteen saakka, jolloin kisa-aika loppuisi. Kolmatta suurta haukea ei onnistuttu naruttamaan, mutta eipä se tainnut ketään haitata. Päivä oli ikimuistoinen ja hyvä muistutus siitä, miten heikollakin hetkellä kurssi voi kääntyä yhdestä tärpistä. Kolmen kalan yhteispituudessa sijoituttiin lopulta kuudenneksi ja Team Hossan Jallujen hauki oli koko kisan suurin!