Eilen pääsi tammikuiselle jäälle jopa keväisessä kelissä. Tuulta ei ollut aamupäivän puolella juuri nimeksikään ja aurinkokin paisteli lumettomalle jäälle nollakelissä. Tavoitteena oli taas iso ahven. Heti pian kun sain ahvenasetuksilla olevat ismetemailat pyyntiin alkoi laitimmaisen vavan vippa pomppia tuon tuostakin. Joko syötti oli hävinnyt tai sitä oli varovaisesti maisteltu, mutta mitään tästä vavasta ei meinannut tulla jäälle saakka.
Toisellakin reunavavalla nousi vippa ja ylös tuli erittäin kauniisti kuvioitu pikkuhauki. Se toinen kummitteva reunavapa antoi aamulla niin monta tärppiä, etten jaksanut enää edes juosta oletetun pikkuahvenen kiusaamisen vuoksi. Reunasektorin vippa oli taas ylhäällä, ehkä jo kuudennen kerran. Kiirehdin taas verkkaisesti "pummivavalle". Tällä kertaa siimaa juoksikin hirmuista vauhtia reikään, ehkä nyt vastapeluri olisikin jotain suurempaa?
Vastaiskussa kala tarttui tällä kertaa hyvin, kuten niin usein kun pääsee tinttaamaan vastapalloon. Kala tuntui oudolta haueksi ja voimakkaalta liikkeissään. Muutaman spurtin jälkeen reiässä vilahti uskomattoman leveä ja haalea ison ahvenen kylki, näinkö tosiaan oikein?? Kohta pian sainkin nostettua pelottavan suuren ahvenen putkeen. Edelliset kilokalat vaikuttivat sinteiltä tähän verratuna. Olisiko tässä kyseessä jopa uusi ennätysahven? Mittaukset osoittivat jättiläisen pituudeksi tasan 49cm ja painoa 1620g kahdella vaa'alla punnittuna! Uusi pituusennätys oli siinä 5mm marginaalilla. Painossa jäätiin 70g enkasta, mutta olihan tämä selkeästi suurin lajikohtainen recordi!
Kalastus jatkui erittäin vapautuneessa mielentilassa loppupäivän. Iltapäivän puolella, muutaman puikkarin ja parin pottuahvenen jälkeen vastapeluri tuntui taas isommalta ahvenelta. Tällä kertaa ylhäällä kävi 44,5cm 1140g toinen upea suurahven. Mikä päivä, vaikka kaloja nousikin vain muutama kappale!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti