Järjestyksessään yhdeksäs Hossan minitournee toteutettiin viikonvaihteessa perinteisellä kokoonpanolla, johon kuuluuvat minä,Ville, Jamppa ja Antti.
Mökille saavuimme Jampan kanssa myöhään perjantai-iltana. Hieman aiemmin mestoille saapuneet Antti ja Ville olivat lämmittäneet saunan valmiiksi, mitä luksusta!
Kalastelut joella alkoivat lauantaina aamusella. Ensimmäinen lasku (allekirjoittaneelle vastarannankiiskelle nousu) sai jo ukkojen paidan selkämykset märiksi, siinä määrin taimenet taluttelivat meitä pitkin petollista Hossanjoen kivikkoa.
Ville vastasi ensimmäisestä taimentilanteesta 54cm pitkällä reilun kahden kilon kalalla, jonka Antti pussitti alavirran puolelta mitattavaksi ja tottakai vapautettavaksi.
Seuraava tilanne osui minulle, kun vapaassa uitossa larva pysähtyi kuin seinään. Nostin vapaa ja tunsin perhon juuttuneen pohjaan. Päätin pitää kaiken varalta vähän aikaa tasaista painetta, jolloin "pohja" siirtyikin puolimetriä! Huutelin pojille, että nyt taitaa olla iso kala kiinni. Ensimmäiset minuutit kala juroi paikoillaan ja pelin henki kävi heti pian selväksi. Ei auttaisi kuin myötäillä ja seurata mitä kala seuraavaksi tekee.
Kuten arvata saattoi, kala siirtyi rauhalllisesta peilistä kovaan koskeen ja loput kahdeksan minuuttia olin lähinnä matkustajan roolissa. Kala eteni kivistä koskea köntystä nopeammin alavirran suuntaan ja pohjasiimatkin pääsivät tuulettumaan. Kymmenen minuutin kohdalla väsytysvideo päättyi juuri kuten pelkäsin. Kultainen 10# koukku vääntyi joka suuntaan auki, eikä junaa edes päästy näkemään.
Lauantaipäivä oli muutamia harreja lukuunottamatta kalastuksellisesti hyvinkin hiljainen, vasta illan hämärässä alkoi taas tapahtua ja jälleen Villen toimesta.
Meidän seuraan lyöttäytynyt Joensuulainen perhomies, jonka nimi jäi harmittavasti arvoitukseksi huuteli minulle alavirtaan Villen väsyttäneen jo tovin kalaa. Riensin heti haaveineni kalan alapuolelle auttamaan ison kalan kanssa. Tummaa taimenta oli taas todella vaikea havaita hämärtyvän illan lähes mustaksi värjäämästä vedenpeilistä. Kala näytti möyräisyissään komean kokoiselta ja kun onnistuin nappaamaan sen haaviin oli havaksessa taimenta koko pussin pituudelta. Pikainen mittaus matalassa rantavedessä ennen vapautusta antoi mätikalalle pituudeksi 61cm ja haavin paino vähennettynä tasan 2,5kg!
Hetkeä myöhemmin noiduin irronnutta kalaa, joka ehti olla muutaman potkun verran kiinni, vilauttaen keltaista taimenen mahaa. Turhautunut fiilis korjaantui kuitenkin muutamaa hetkeä myöhemmin pimenevän kosken loppusuoralla, kun Joensuulaisen perhomiehen auttava käsi kävi ja viimein minunkin taimen oli haavittu, hieno työvoitto raskaan ja katkeran suloisenkin päivän päätteeksi. Kala oli erityisen komea kuntoinen ja väritykseltään upea noin kaksikiloinen kolli.
Sunnuntaisesta kalastelusta ei jäänyt kenenkään osalta juurikaan jälkipolville kerrottavaa. Suvantojen hauetkin pitivät visusti nokkansa kiinni. Päivän ainoa taimentapahtuma oli illansuussa hetken aikaa väsyttämäni isompi kala, joka tietty irtosi taas pikkuperhosta. Kotimatkalla poikkesimme Kuusamon Suurpetokeskuksen elukoita ihmettelemässä.
Joki antoi tänäkin vuonna kitsaasti tilanteita ja ensi vuoden kymmenvuotis- juhlakiertueella uhosimme viettävämme pidemmän tovin Hossassa kartoittaen taas joen lisäksi muitakin kalakohteita. Kiitos pojille seurasta, reissuhan oli taas vähintään yhtä hauska kuin kaikki edellisetkin. Erityiskiitos vielä Jampalle loistavasta hampurilaisparilasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti