Allekirjoittaneen jo viisitoista vuotta jatkunut perinne vältellä kaikin keinoin sorsajahtia katkesi, kun Ari-Pekka houkutteli minut hieman erilaiseen sorsa-aloitukseen. Rantojen ruuhkissa passittamisen sijaan perkkasimme erään kanavan vartta Usvan avustuksella. Liikkuva jahti, rapakunto, pitkä heinä ja vielä puimattomat pellot tekivät kilometrien tarpomisesta raskasta. Matkan varrelta löytyi kohtuullisesti taveja, joista muutama saatiin sorrettua pompusta alas ja täysin koiran ansiosta hyödynnettyäkin. Pyyntimuoto oli jännä ja karkonneetkin linnut löytyivät yleensä vähän matkan päästä edestä.
Pakko myöntää, että taisin syödä tänään ensimmäistä kertaa ainakin itse pyytämää vesilintua. Haudutettu tavinrinta kermakastikkeessa oli kieltämättä hyvinkin suunmukaista evästä.
Koirankin piti välillä huilia.
Joutsenet hakivat tänään paukkeelta turvaa yllättävän pienestä vedestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti