Muutamaan vuoteen ei ole tullut juurikaan harrastettua heittokalastusta koneonkivälinein, vaikka joskus se olikin itselleni mieluisin kalastuksenmuoto. Jerkkejäkin tuli aikanaan lioteltua, mutta innostus niihin hiipui haukiperhon tieltä. Jostain sain taannoin ajatuksen hankkia uudelleen jämäkän heittopahlan, kun sopivia heittohyrriäkin oli kertynyt ismetetouhujen ohessa useampiakin.
Timo Palokas, eli Pietarsaaren lahja hauenkalastukselle tarjosi juuri sopivaa vapaa huokeaan hintaan. Päätimme, että jätetään matkahuolto nuolemaan näppejään ja vaihdetaan vapa ja seteliraha päikseen
jokikalastuksen merkeissä. Tällä kertaa ajatuksena oli nimenomaan kokeilla viime aikojen suosittua isoa kumiviehettä, shadia.
Timon briiffauksen jälkeen marssimme pelipaikoille todetaksemme pian, että joko paikka on väärä tai kala ei vielä liiku, tai ainakaan se ei syönyt kumia. Ainoa mainittava tapahtuma ensimmäisessä kohteessa oli, kun Timo katkaisi oman vapansa heitossa.
Seuraavassa mestassa emme ehtineet heittää montaakaan heittoa, kun minun 25cm shadiin junttasi hyvänkokoiselta tuntuva kala, mitä aloittelijan tuuria! Hauki tuli miltei kelaamalla lähelle rantaa, kunnes se heräsi eloon ja näytti meille kaikki temppunsa. Timon kuvatessa väsytystä sain omin nokkineni koukittua hauen matolle. Ensimmäinen shadikala oli samalla oma ennätyshauki heittokalastamalla! Kalan mitat olivat 8,6kg 110cm ja ympärysmittaakin oli kesähauelle kivat 47cm.
Pelinhenki isolla vieheellä kävi äkkiä selväksi. Kappalepyyntiä kalastaminen jättivieheillä ei ole ja tärpinväli on pidempi. Ainakaan tänään puikkarihauet eivät häirinneet kalastusta lainkaan.
Iso kiitos Timolle opastuksesta, vavasta ja kuvista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti